Sivut

lauantai 28. lokakuuta 2017

Journalismi 1 s2017 Kolumni

Satavuotias Suomi tarvitsisi satakertaa enemmän kunnioitusta
Kolumni by. Oona Koivula 27.10.2017

Suomenkansa on yleisesti tunnettu negatiivisena, epäsosiaalisena ja alkoholiin menevänä. Jos kiinnität huomiota suomalaisiin, ei ole vaikea huomata, että useimmiten tämä pitää ainakin osittain paikkansa. Suomalaisia kuunnellessa usein kuulee, kuinka valitamme Suomen kylmästä ja karusta talvesta, huonoista työmahdollisuuksista, rankasta koulusta, ja oikeastaan mistä tahansa. Suomalaisilla on tapana valittaa siitä mitä on, ja unohtaa se mikä on hienoa. Amerikkalaiset elävät aina ylpeinä amerikkalaisina, jos kehtaat sanoa edes yhden töykeän asian rakkaasta kotimaastasi, saat suuren määrän vihaa niskaasi. Missä on Suomalaisten ylpeys?

Olen nuoresta iästäni huolimatta matkustanut lyhyessä elämässäni vähintään kolmeenkymmeneen eri maahan, joihinkin myös useampaan otteeseen. Olen asunut vuoden Amerikan osavaltiossa Texasissa vaihto-oppilaana. Matkustaminen auttaa näkemään asiat uudessa valossa, ja sen mitä olet pitänyt tavallisena, jopa tylsänä, yhtäkkiä ei olekaan niin kamalaa.

Ajattelin ja sanoin aina, että Suomessa ei ole mitään, ”oikea ja kunnon maailma” on Amerikassa.
Asuessani vuoden Amerikassa, aloin pikkuhiljaa miettiä, onko amerikkalaisen tavallinen arki niin ihmeellistä? Aloin ymmärtämään, ja huomasin muidenkin vaihto-oppilaiden alkaa ymmärtää, että Suomi ei olekaan hullumpi maa.

Suomessa on todistettavasti maailman parhain ja laadukkain opetusjärjestelmä, ja kirsikkana kakun päällä se on vielä tasavertoisesti ilmainen kaikille, yliopistoja myöten. Amerikassa hyvät yliopistot maksavat monia tuhansia per lukukausi, parhaimmat jopa 50-70 tuhatta dollaria yhdeltä lukuvuodelta. Tämän lisäksi he vastaanottavat suurimmaksi osaksi äärettömän matala tasoista opetusta, ja tavallisessa high schoolissa oppitunnit koostuukin usein leffojen katselusta. Heikon opetusjärjestelmän tason huomaa myös tavallisissa amerikkalaisissa helposti: suurin osa luulee, että Eurooppa on maa tai että Donald Trump on suomenkin presidentti. Sivistystaso suomeen verrattuna on huolestuttavan matala.
Suomessa voin kävellä Tampereen keskustassa keskellä perjantaiyötä kaikessa rauhassa, muutama juopunut mies saattaa tulla häiriköimään, mutta muuten voin tuntea oloni suhteellisen turvalliseksi. Ei ole maailmanloppu, jos jätät ulko-ovesi auki illaksi, tai jos laitat vauvasi nukkumaan talosi ulkoterassille rattaissa, sillä välin, kun itse juot kahvia keittiössä. Texasissa sai olla peloissaan, jos kävelit illalla autosta ruokakauppaan, ja lähes joka talo oli aidattu ja turvattu hälytysjärjestelmällä, joltain löytyi myös oma ase kotoaan. Suomi on yksi maailman turvallisimmasta maista, ja saamme siitä olla kiitollisia. Amerikassa suurkaupungin kouluissakin on metallinpaljastimet, ja isot koulut on orientoitu tarkasti, sitä varten, jos kouluampuminen tapahtuisi.

Tultuani alkukesästä takaisin Suomeen, rakastin sitä vapautta mikä minulla taas oli ja sitä kuinka vapaasti sain kulkea. Texasissa ei olisi paikallistenteinien vanhemmille tullut kuuloonkaan, että heidän lapset olisivat menneet omia menojaan, käyneet alaikäisinä festareilla ja juhlineet joka toinen viikonloppu. Suomessa olemme hyvin liberaaleja ja vapaamielisiä, kuin taas Amerikassa lapset lähinnä kasvatetaan mikroskoopin alla, konservatiivisesti ja tiukkaan muottiin. Katsomme Netflixsistä Gossip Girliä ja Beverly Hills 91210:ta, ja ajattelemme että amerikkalaisen teinin elämän on villiä ja hulvatonta, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että ehkä 5% Amerikan teineistä oikeasti elää sellaista elämää.

Isoin väite Amerikasta, jonka huomasin hyvin nopeasti olevan valhetta, oli se, että amerikkalaiset ovat ihanan mukavia ja aurinkoisia. Se on totta, että siellä ihmiset ovat selkeästi puheliaampia ja ulospäinsuuntautuneempia mitä suomessa, mutta mukavuus on ihan oma juttunsa.
Aamulla kun tulet kouluun sinua tervehditään iloisesti ja kysytään että mitä kuuluu, mutta vastaus on aina että ”Good” tai ”I’m fine thank you”, monet eivät edes vastaa, kun heiltä kysytään, että mitä kuuluu koska he tietävät, että ei ketään oikeasti kiinnosta. Amerikkalaiset ovat teennäisiä, ja he saattavatkin sanoa usein toisilleen ”I love you”, mutta todellisuus on se, että he eivät edes koskaan vietä aikaa yhdessä, muuta kuin välillä maanantain matikantunnilla. Onhan tietysti ”I love you” helpompi sanoa kuin ”rakastan sinua”.

Kaikista huomioistani huolimatta, voin sanoa henkilökohtaisesti, että rakastan Amerikkaa ja sen ihania kaupunkeja. Tekisin mitä vain, että voisin asua New Yorkissa, Los Angelesissa tai Chicagossa. Kannustan kaikkia menemään ulkomaille opiskelemaan tai asumaan, sillä se on katsetta avartava ja muutenkin hieno kokemus. Haluaisin jopa tulevaisuudessani muuttaa opiskelemaan Amerikkaan, ja asua siellä loppuelämäni. Amerikassa on Hollywood, ja siellä pyörii isot rahat.
En sano, että Suomi on maailman hienoin ja mahtavin maa, eiköhän me kaikki tiedetä, että se ei ole totta, mutta sanon vain, että meidän pitäisi arvostaa enemmän kotimaatamme ja sen kauneutta. Täällä on kylmä ja pitkä talvi, meillä on korkea veroprosentti ja joka toinen sana mikä tulee suustamme saattaa olla kirosana, mutta eihän siitä pääse yli eikä ali, että Suomeen syntyminen ja täällä kasvaminen on kuin lottovoitto, jota meidän tulisi arvostaa varsinkin tänä vuonna, kun Suomi täyttää 100 vuotta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tunnisteet